Pääkirjoitus

Olen toiminut pitkään tukityöllistämisen ja työllisyyden edistämisen kentällä. Kirjoitukseni perustuu keskusteluihin, tutkimuksiin, tilastoihin, omiin kokemuksiini ja yleisiin mielipiteisiin. Ajatukset ovat varmastikin yhteneväisiä monien  toimijoiden kanssa, tarkoituksena parantaa vallitsevaa tilannetta ja kohdistaa katseet tulevaisuuteen.

Sen sijaan, että pelastaisimme lapsia joesta, rakentakaamme kunnon kaiteet sillalle.

Työvoimapulan lisääntyessä nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja maahanmuuttajien työpanos on tärkeää saada käyttöön. Järjestöllinen työllistäminen on tässä yksi keino. Työttömien työllistyminen järjestöissä parantaa työllistetyn yleisiä työmarkkinavalmiuksia ja ammattitaitoa. Lisäksi se tuo mukanaan sosiaalisia suhteita ja parantaa yleensä elintasoa. Työllistettyjen työpanoksen avulla kansalaistoiminta on laajentunut, uusia palveluja on tuotettu, uusia innovaatioita on kehitetty. Nämä ovat kaikki tärkeitä tuloksia koko yhteiskunnan kannalta.

Osaamisen kehittäminen ei ole vain tutkinnon suorittamista. Siitä on tehtävä entistä helpompaa ja systemaattisempaa. Osatutkintona ja/tai näyttötutkintoina  suoritettavat osiot avaavat usein tien suoraan työhön. Tarvitaan koulutusta olemaan kouluttaja ja opiskelua olemaan opiskelija.

Järjestöjen ja yhdistyksien ammatilliset resurssit pitäisi valjastaa täysin tehoin siten, että ne antavat tukea ja resursseja kehittämiseen ja kehittymiseen. Tarkoitan tässä rahallista panostusta, mikä mahdollistaisi valtavan uuden potentiaalin käyttöönoton.

Kolmannen sektorin toimintoja on kehitettävä ja ajanmukaistettava vastaamaan normaalin työelämän vaatimuksia. On päästävä eroon ”suojatyöpaikka” – statuksesta. Monipuolinen ja mielekäs työ yhdistyksissä nousee avainasemaan. Vanhaa ja uutta tietoa on yhdistettävä sekä arvot on otettava uusiokäyttöön.

Yksi parhaista keinoista olisi saattaa kolmannen sektorin toimijat, nuoriso-, liikunta- sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöt yhteistyöhön nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä. Työllistäminen vaatii jatkossa monenlaista osaamista, jota ei välttämättä löydy yhdestä järjestöstä. Yhteistyöllä voidaan myös säästää voimavaroja ja parantaa toiminnan laatua. Suurimpia esteitä yhteistyölle ovat asenteet ja työn käytännön organisointi. Perinteisesti suomalaiset järjestöt eivät ole pitäneet yhteistyötä edes potentiaalisena vaihtoehtona. Eriarvoisuus rahallisen tuen saamisessa on suuri. Vanhat toimijat ratsastavat vanhoin meriitein, ehkä jopa menetelminkin. Kehitystä ja uusia tuulia ei rakenneta tyhjästä! Tuntuu, että rohkeus uuden kehittämiseen olisi kadoksissa. – Vanha ja varma vallitkoon tuloksista huolimatta!

Muutetaanpa tämä ajatusmalli.

Tuetun työ kautta järjestöihin tulleet työntekijät ovat mahdollistaneet työnantajayhdistyksissä kokonaan uudenlaisia työmuotoja, toimintatapoja ja palveluita, joita muutoin ei niihin olisi syntynyt. Kuitenkin vain harvoissa tapauksissa toimintamuoto on muuttunut pysyväksi tukityösuhteen päättymisen jälkeen. Työn tuottavuuteen pitää kiinnittää huomiota ja ehkäpä enenevässä määrin kannustaa yrittämiseen pienin helpotuksin.

Tuettu työ on kohentanut työntekijän itsetuntoa. Erityisesti miehet ovat kokeneet, että se on ollut merkittävä positiivinen elämänkokemus. Tuettu työ ei kuitenkaan luo pitkällä tähtäimellä hyvinvointia vaan merkitsee hetkellistä elämäntilanteen kohentumista. Siihen eivät valikoidu kaikkein pisimpään työttömänä olleet vaan pitkittyneellä, pätkittäisellä työuralla olevat. Tiukasta ammatillisesta profiloitumisesta tuntuu olevan enemmän haittaa kuin hyötyä työllistyttäessä kolmannen sektorin tehtäviin. Vastaavasti yleiset vuorovaikutus- ja sosiaalisten taitojen valmiudet korostuvat.

Kun avoimilla työmarkkinoilla on mahdollisuuksia, pyrittäisiin sinne. Kun avoimet työmarkkinat eivät tarjoa työmahdollisuutta, kehitettäisiin tukityömarkkinoita niitä korvaaviksi ja mahdollistettaisiin yksilöllisesti pitkäaikaisemmat tukimuodot. Työllistämisen tukirakenne voisi painottua toisinaan taloudelliseen, toisinaan koulutukselliseen ja kuntoutukselliseen tukeen.

*Seuraavassa lainauksia kirjasta. Tekstin sisältö on kirjan kirjoittajan.

Katriina Aaltonen
Suomen Mielenterveysseura

”On ollut kiva sanoa, että on töissä, kun on kysytty, missä on töissä.” Edellä oleva lausahdus kuvaa erinomaisesti yhtä työn keskeistä ulottuvuutta eli työn merkitystä ”työssä käymisenä”. Tärkeintä on, että on päässyt työhön mikä vuorostaan tuo arkeen rytmiä ja järjestystä. Työntekoon sisältyvä mielekäs tekeminen seuraa tärkeysjärjestyksessä ”työssä käymistä”.

Siirtyminen työttömän yksinäisyydestä takaisin työyhteisöön on tunnematka, jonka aikana tapahtuu paluu sosiaalisen vaihdon piiriin. Palkattu työ on oikotie yhteiskuntaan, sillä yhteisön täysvaltainen jäsenyys on useimmille sama kuin kuuluminen johonkin työyhteisöön ja olemalla jonkin organisaation palkkalistoilla. Työn sosiaalinen puoli eli työssä viihtyminen on tärkeä, sillä se lisää osallisuutta. Osallisuus taas on riippunut työyhteisön valmiudesta hyväksyä tilapäisesti työskentelevä osaksi työyhteisöä. Yksi vaikeimmin toteutettavista tehtävistä on tuettuun työhön osallistuvien elämänperspektiivien avaaminen ja kiinnostuksen kohteiden etsiminen. Monilla on elämän painopiste ja tavoitteet harrastuksissa ja läheisistä välittämisistä.

Kokoamalla ja työskentelemällä sinnikkäästi osio kerrallaan ja tekemällä aitoa toinen toistaan arvostavaa yhteistyötä maailma voi muuttua! Tähän minulla on vankka näkemys ja kokemus.

Ilkka Tirri

 

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: